Suomalaista ruokakulttuuria on vähätelty ja onpa se lytätty kansainvälisten kokkien ja valtionmiestenkin toimesta useampaan kertaan. Vaikka suomalainen ruoka ei ehkä tarjoa ranskalaisen keittiön tapaan hienostuneita makuja, löytyy sieltä silti monenlaisia kansainvälisestikin maisteltavaksi kelpaavia herkkuja. Tällaisia ovat muun muassa riistan ja poron liha, leipäjuusto, ruisleipä, sekä luonnon antimet, kuten sienet ja marjat.
Idän ja lännen erot
Suomen ruokakulttuuri rakentuu periaatteessa idän ja lännen vaikutteista. Vaikka suomalainen ruoka muistuttaa paljon esimerkiksi Ruotsin ja muiden pohjoismaiden ruokia, erottavat idästä tulleet vaikutteet suomalaisen keittiön muiden pohjoismaiden keittiöistä.
Läntisen Suomen ruokapöydästä ovat peräisin esimerkiksi kuivattu hapanleipä ja suolatut kalat. Myös keitetyt ruoat ovat yleisiä läntisessä keittiössä. Erityisesti läntisellä Suomella on yhteys Ruotsin ruokakulttuuriin. Samojakin ruokia löytyy, sillä molemmissa maissa syödään esimerkiksi hernekeittoa, laskiaispullia ja pannukakkua. Suomalainen joulupöytä taas ottaa mallia ruotsalaisen ylimystön pitopöydästä.
Itäisestä keittiöstä Suomen ruokakulttuurille on tuotu muun muassa karjalanpaisti ja karjalanpiirakat, joita pidetäänkin perinteisimpinä suomalaisherkkuina. Itäisessä Suomessa on myös haudutettu erilaisia patoja sekä paistettu laatikoita ja kukkoja, kuten savolaisten kalakukko. Suomalaiseen pääsiäistarjoiluun vaikutteet ovat tulleet myöskin idästä.
Ennen ja nyt
Suomessa kasvukausi on ollut verrattain lyhyt, joten etelämpänä menestyvien ruokakasvien viljeleminen täällä ei ole onnistunut. Myöskään kasviksia ei ole ennen 1900-luvun alkua juuri käytetty. Toisaalta, vaikka Suomessa on ollut puutetta, on ollut myös yltäkylläisiä pitoja, joissa korkea-arvoiset henkilöt nautiskelivat suomalaisten ruokien lisäksi myös ulkomailta tuotuja herkkuja.
Sotien aikaan ja paljon niiden jälkeenkin ruoka oli Suomessa kortilla. Tällöin totuttiin puutteeseen ja – onko syy sitten tämä tai jonkun muu – suomalaiset ovat vielä tänäkin päivänä pääosin vastahakoisia kuluttamaan suuria summia ruokaan.
Etniset ravintolat ja pitseriat alkoivat saapua Suomeen 1970-luvun paikkeilla. Näillä saatiin vaihtelua suomalaiseen, melko paljon ranskalaiseen keittiöön painottuvaan ravintolakulttuuriin. Nykyään ravintoloita löytyy aina aasialaisista afrikkalaisiin ja fuusiokeittiöihin. Onpa ravintolakentässä alettu arvostaa myös suomalaista keittiötäkin.
Paisti ja piirakka Karjalasta
Suomen itäisestä ruokakulttuurista tulevat karjalanpaisti ja -piirakka ovat suomalaisten rakastamia perinneruokia. Nämä ruokalajit ovat nimensä mukaan kulkeutuneet koko Suomeen evakoiden mukana.
Karjalanpaisti on lihasta, arkisin yhdestä ja juhlissa useammasta lihalajista, uunissa hauduttamalla valmistettava ruoka. Alun perin sitä on kutsuttu vain paistiksi, mutta kun se Karjalasta saapuneiden evakoiden mukana alkoi yleistyä muuallakin Suomessa, alettiin sitä kutsua alkuperän mukaan karjalanpaistiksi. Ruokalajista on varmasti yhtä monta versiota kuin tekijääkin, mutta perinteisesti siihen tulee lihan lisäksi suolaa, pippuria, laakerinlehtiä ja sipulia. Nesteeksi pataan on kaadettu vettä, ja sitä on haudutettu matalalla lämmöllä useiden tuntien ajan, jopa yön yli. Jotkut lisäävät karjalanpaistiin myös esimerkiksi porkkanaa, papuja tai perunaa, mutta alun perin liharuokaa on jatkettu juureksilla ja muilla raaka-aineilla vain arkena.
Perinteinen karjalanpiirakka koostuu ohuesta ruiskuoresta, joka on rypytetty riisi-, ohra tai perunatäytteen päälle jättäen täytteen näkyviin piirakan päällispuolelta. Kuoritaikinaan tulee yleensä pelkkää ruisjauhoa, mutta jotkut laittavat sitkoa antamaan ripauksen vehnäjauhoa. Karjalanpiirakalla on EU:n nimisuoja, joten muita kuin riisi-, ohra- tai perunatäytteisiä piirakoita ei voi kutsua karjalanpiirakoiksi.
Leipäjuustoa Lapista ja Pohjanmaalta
Juustoleiväksi tai kahvijuustoksikin kutsuttu Pohjois-Suomesta ja Pohjanmaalta lähtöisin oleva herkku, Leipäjuusto, valmistetaan erottamalla maidosta juoksuttimen avulla hera ja valkuaismassa. Valkuaismassasta muotoillaan litteä keko, jota paistetaan niin kauan, että juuston pinnalle ilmestyy leipäjuustolle ominaisia ruskeita pilkkuja. Sitä on valmistettu Suomessa jo ennen teollisen ajan alkua, jolloin sitä kuivattiin ja säilöttiin jyvien seassa pitkiäkin aikoja. Kun juustoa haluttiin tarjoilla, se kuumennettiin hiilloksella, jolloin se pehmeni. Tänä päivänäkin on hyvin tavallista, että leipäjuusto tarjoillaan lämmitettynä esimerkiksi lakkahillon kanssa.